Kun ensimmäisen kerran kuulin, että aijomme tehdä luokan kanssa omat blogit en kiinnostunut siitä mitenkään. Silloin en olisi halunnut kirjoittaa mitään teksiä tai paljastaa sitä muille. Olin itseasiassa hyvin närkästynyt. Mutta kun kaverit innostuivat niin paljon, oli minunkin pakko innostua edes hieman. Kun avasin sivun jossa oli blogien teemoja minun kiinnnostus mittarini nousi 20% mutta laski 7% kun teemat olivat niin yksinkertaisia. Mutta kun pääsin sivulleni minun kiinnostus mittarini nousi 40%. Kun sain lisätä gadsettejä oli mittarini jo 100% prosentilla.
Sitten minä vasta innostuin. Halusin koko ajan kirjoitta ja kirjoittaa. En saanut edes unta kun päässä pyöri: BLOGII, BLOGII, BLOGII!!! Se oli hirveä tuska. Tiesin, että en saanut menna koneelle kun vain viikonloppuisin. Se tuotti suurta pettymyksen tunnetta. En tiennyt mitä tekisin. Seuraavana päivänä, kun tulin koulusta, ketään ei ollut kotona. Nyt oli hahdollisuuteni päästä kirjoittamaan blogia. Kun minä olin kirjoittanut viisi riviä... jännitys tiivistyy... äiti tulee!!
Äkkiä kone kiinni ja tekemään läksyjä. Mutta kun kone meni kiinni kuului paljastava ääni kaijuttimista: Bye, Bye! Ja sitten eteisestä. - Olitiinkos siellä koneella? - Juu, ei kun minä vaan tein läksyjä! - Jaahas, jaahas; äiti sanoi!! Menin omaan huoneeseen ja olin helpottunut. Sitten äiti huutaa. - Tulepas tänne! Menin hitaasti koneen viereen ja äiti osoitti sivuhistoria palkkia: persikkaposki.blogspot.com. Voi ei, ajattelin. - Nyt omaan huoneeseen ja tänään ei mennä kavereiden luo. Alakuloisena laahustin omaan huoneeseen. Heitin tyynyni seinään. Tämä ei voi olla todellista.
No, eihän se ollutkaan. Mielikuvitukseni vain leijalli kun olin tulossa kuolusta, ja mietiskelin mitä kaikkea voisi käydä jos jäisin kiinni! Onneksi se oli vain mieli kuvitukseni. Mutta muistakaa. Jos teillä on yli vahtivia äitejä ja ettekä saa mennä arkisin koneelle, niin pysykää vain omassa huonessa ja kärsikää.
Niin siis tämä blogi juttu oli se, että kun minä olen harjoituskoulussa niin meillä on opettajaksi opiskelevia nuoria. Yksi harjoittekija piti meille ATK:ta ja meidän piti tehdä omat blogit. Se on nyt tähän mennessä ollut kivaa. Minä olensaanut kaikkea aikaan. Minullahan on kaksi blogia, toinen on kauneus- ja toinen periaatteessa päiväkirjablogi. Kirjoitan nyt siis tähän päiväkirjablogiin ja jos olet nuori kuten minä voit käydä katsomassa minun kauneusblogiani. Se on kuitenkin hieman vaiheessa mutta on siella jotain kasvon hoitoon liittyvää.
Olen oppinut käyttämään tietokonetta paremmin ja minun kirjoituksenikin on nyt sujuvampaa. Olen oppinut luomaan blogeja ja lisäämään niihin erilaisia erikoisuuksia.
Meille kävi puhumassa oikein asiantuntia ja siltä saimme paljon hyviä neuvoja ja ideoita. Minulla on nyt loppunut asiat mutta kerron ensikerralla lisää. Siihen asti:
Paljastava ääni BYE BYE!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti